Lauantai 20.8., (Oulu – Haaparanta – Kiiruna -) Riksgränsen – Gátterjohka (3,5 km)
Matka-Maken bussi poimi kyytiinsä ensimmäiset matkaan lähtijät Linnanmaalta aamulla klo 7.30, minkä jälkeen ajeltiin Oulun linja-autoasemalle odottelemaan etelästä saapuvaa Onnibusia. Lähtiessä ilmeni, että ryhmänjohtajamme ei päässyt lähtemään matkaan, mutta saimme kuitenkin häneltä varusteita mukaan. Ryhmämme loput jäsenet nousivat bussiin linja-autoasemalta. Haaparannalla ja Kiirunassa pidettyjen taukojen jälkeen saavuimme Riksgränsenille alkuillasta.
Raja-asemalta kävelimme ensin tietä pitkin junaseisakkeen ohitse ja jatkoimme polkua pitki Gátternjunhin rinteelle. Leiriydyimme Gátterjohkan ensimmäisen sillan kohdalle. Olin jo hetkeä aiemmin huomannut, että tiskiainepullo oli bussin tavaratilassa ollessaan purskauttanut melkoisen määrän ainetta ulos. Teltan pystyttämisen ja iltapalan jälkeen oli siis vuorossa enimpien tiskiaineiden huuhtelu rinkasta sekä pullon vieressä olleen pipon pesu. Ennen makuupussiin sukeltamista saimme nauttia varsin vaikuttavasta auringonlaskusta maaruskan värien voimistaessa tunnelmaa.
Sunnuntai 21.8., Gátterjohka – Stuor-Kärpel (10 km)
Aamulla heräsimme vesisateeseen. Tässä vaiheessa vielä puhelimen datayhteys toimi, joten sääennuste oli katsottava. Yr.no lupaili sateen loppuvan kymmeneen mennessä ja sään muuttuvan aurinkoiseksi iltapäivää kohden. Odottelimme teltoissa sateen heikentymistä. Ennuste piti paikkansa ainakin tähän mennessä. Tuoreilla mustikoilla höystetyn aamupuuron jälkeen oli hyvä pakata teltat ja lähteä kohti Stuor-Kärpeliä.
Gátterjohkan ylitimme Katterjaurestugan kohdalla olevaa hyväkuntoista riippusiltaa pitkin. Välipalatauon jälkeen jatkoimme järven rantaa myöten kulkevaa reittiä kohti etelää. Dossagevággia lähestyttäessä saimme esimakua siitä, millaista kiipeilyä seuraavat päivät toisivat tullessaan. Sinne päästyämme oli päivän lounaan vuoro. Yhdellä ryhmäläisellämme ei ollut vaellussavoja. Lounastauon aikana hän onnistui löytämään purosta sopivan mittaisen kepin, josta hän taitavasti veisteli itselleen sauvan.
Ensimmäinen ylitys kahlaamalla tuli eteemme hieman ennen Stuor-Kärpelin autiotupaa Hoiganvággin kohdalla. Jouduimme kulkemaan jonkin matkaa ylävirtaan, ennen kuin virtaukseltaan ja syvyydeltään sopiva ylityspaikka löytyi. Kengät pois ja sandaalit jalkaan. Yli mentiin ilman, että kukaan olisi istahtanut keskelle jokea.
Stuor-Kärpeliin saavuttuamme tapasimme ensimmäistä kertaa saksalaispariskunnan, jonka tulisimme näkemään matkamme aikana useampaan kertaan. Olimme etsineet Hoiganvággia pitkin Abiskoon mahdollisesti kulkevaa polkua tuloksetta ja kyselimme, josko heillä olisi tietoa asiasta. Ei ollut, joten päätimme muuttaa alkuperäistä reittisuunnitelmaamme ja palata takaisin pohjoiseen Norjan puolta. Ensin kuitenkin oli jatkettava eteenpäin, joten seuraava määränpää olisi Unna Allakas.
Maanantai 22.8., Stuor-Kärpel – Valfojåkka (11 km)
Aamulla saimme herätä auringopaisteeseen. Taivas oli lähes pilvetön, joten makuupussien ja muiden varusteiden kuivattelu onnistui hienosti. Dossagemjávri, jonka rantamaisemista lähdimme liikkeelle, sijaitsee 800 metrin korkeudella. Vähitellen nousimme vuoristossa ylöspäin kiipeillen varsin jyrkkiä kiviä ja kalliota pitkin. Päivän korkein kohta sijaitsi 1040 metrin korkeudessa hieman ennen Válffojávreja. Pääsimme nauttimaan mäenlaskusta pienellä lumikaistaleella!
Válffojávrien kohdalla pääreitille oli aseteltu nuoli puukepeistä ja kasattu kiviä. Oletimme tämän tarkoittavan, että olisi kierrettävä karttaan merkittyä kesäreittiä pitkin. Oletuksemme osoittautui myöhemmin oikeaksi, kun näimme ylityskohdan kovan virtauksen. Etsimme siis sopivan matalan kahluupaikan ja kahlasimme yli. Sen jälkeen maistuikin päivän lounas. Loppumatka Valfojåkkan eteläpuolelle sujui melko tasaisessa maastossa. Kurkistelimme Valfojåkkan autiotupaan, venyttelimme jäseniämme ja jatkoimme seuraavan puron rantamaisemiin, jonne leiriydyimme. Maastosta löytyi sopivasti kuivia tuturikoivun oksia ja leiripaikkamme vieressä oli nuotion pohja, joten sytytimme illalla reissun ensimmäiset leiritulet. Porot olivat kiinnostuneita kairan kulkijoista niin illalla kuin yölläkin. Makuupussissa saattoi huomata porojen käyskentelevän telttojen vierustalla.
Tiistai 23.8., Valfojåkka – Unna Allakas – Rimsočohkka (17 km)
Aamu valkeni vilpoisena ja kosteana, kun teltasta ulos kömpiessä törmäsi pilveen. Aamupuuro ja tee maistuivat varsin hyvältä ja lämmittivät sopivasti. Rinkkojen pakkaamisen jälkeen suuntasimme kohti Sjangelia, mikä tiesi taas nousua ylöspäin. Sumu hälveni vähitellen ja pilvien välistä alkoi pilkottaa kirjasta taivasta. Maasto oli selvästi eilistä helpompaa ja Sjangelin rinteeseen kiipeäminen sujui helpohkosti ja verrattain nopeasti.
Seuraavaksi laskeuduimme Sjangelin rinnettä alaspäin Sjangelijärven rantaan. Kameran kennolle tallentui Sjangelistugan mökkikylää ja vanhan kaivoksen rakennelmia. Jatkoimme kohti Unna Allakasta, jossa söimme päivän lounaan fjällstugan pihapiirissä. Paistelimme matkan varrellla poimittuja sieniä. Tapasimme myös stugan isännän, jolta kuulimme varsin yllättävän tiedon. Vaikka karttaan on merkitty norjan puolella reitti, joka kulkee rajalta hieman Cunojavrrehyttalle johtavaa polkua etelämpää, sitä ei oikeasti ole olemassa. Polku on näkyvissä Cunojavrrehyttan päässä, mutta se vähitellen häviää näkymättömiin. Myöhemmin tapaamamme ruotsalainen yksinvaeltaja kertoi saman.
Ruotsin ja Norjan rajalla ihmettelime kivistä kasattua rajamerkkiä ja yritimme tähyilllä vuoristoon rajan suuntaisesti. Seuraava rajamerkki jäi kuitenkin näkemättä. Välillä pidimme taukoja mustikoita syöden. Ennen pitkää saavuimme Cunojavrrehyttalle, jossa pysähdyimme hetkeksi. Vähän matkan päässä oli varsin mielenkiintoisen oloinen silta. Kaikki kuitenkin ylittivät joen siltaa pitkin. Loppupäivästä porukka alkoi olla jo melkoisen väsynyttä. Sopivassa kohtaa löysimme kuitenkin vallan mainion leiripaikan ja pääsimme lepäämään pitkän päivän päätteeksi.
Keskiviikko 24.8., Rimsočohkka – Sørdalen (14 km)
Hallayön jälken aamulla sai maistella jäätyneitä mustikoita, joita olisi voinut poimia suoraan pakasterasiaan. Muutenkin matkan aikana marjat olivat todella hyvälaatuisia. Ei tarvinnut heitellä madonsyömiä pois. Lähistöllä oli vesiputosu, jota osa ryhmästä kävi tutkimassa lähempää. Yksi kävi kokeilemassa veden raikastavaa vaikutusta ei-niin-tarkoituksellisesti. Toiset housut siis käyttöön ja toiset kuivumaan rinkan ulkopuolelle. Jatkoimme kohti Katteratia vaihteeksi aurinkoisessa säässä. Kvilebun tuvan pihalla tapasimme ruotsalaisen vaeltajan (www.offthegridhiker.com), jonka kanssa meillä oli oikein hyvä juttutuokio.
Ennen tieosuudelle saapumista oli ylitettävä Rombakselva. Ylityspaikkaa ei ollut merkitty ainakaan turhan selvästi. Yrityksen ja erehdyksen avulla löytyi sellainen paikka, josta pääsimme kahlaamaan. Syvyyttä oli kuitenkin sen verran, että housut löysivät paikkansa rinkoista kahlaamisen ajaksi. Saimme myös etsiskellä polkua tovin vuoristosta laaksoon laskeutumisen jälkeen.
Torstai 25.8., Sørdalen – Katterat (- Abisko) (5 + 2 + 9 km)
Aamulla heräsin hyvissä ajoin ennen muuta ryhmää. Ympäristössä oli isoja mustikoita, joten otin syvän lautasen ja täytin sen mustikoilla. Löysin myös kouralllisen hillaa telttapaikkamme lähistöltä. Mustikat maistuivat jälleen aamupuuron kaverina mainioilta. Päivän etappina oli Katterat, josta jatkoimme junalla Abiskoon. Huomioitavaa oli, että vuodenvaihteen jälkeen SJ:n juniin ei ole voinut enää ostaa lippuja junassa. Katteratin asemalla oli toimiva langaton verkko, jonka kautta lippujen ostaminen älypuhelimella onnistui. Hieman hankaluuksia tosin teetti, kun SJ:n appissa maksaessa Dansken kortilla tunnuslukukentät eivät näkyneet kokonaan. Sujui se siitä huolimatta.
Abiskossa nousimme junasta Abisko Östran asemalla ja leiriydyimme pienen järven rantaan luonnonpuiston ulkopuolelle. Sitä ennen oli kuitenkin päästävä kauppaan ostamaan lisää suklaata ja muita herkkuja. Illalla kävimme vielä katsomassa Nissonjoen kanjonia, joka oli varsin vaikuttava paikka. Takaisin tullessamme huomasimme, että kaikkia polkujen risteyksiä ei ollut merkitty kyltein. Yhdessä risteyksessä valitsimme samaan suuntaan menevän polun ja kävelimme sitä pitkin. Hetken aikaa käveltyämme maisemat tuntuivat erilaiselta kuin tullessa. Ei muuta kuin takaisin oikealle polulle.
Perjantai 26.8., Abisko
Tämän päivän käytimme Abiskon luonnonpuistoon ja Abiskon Turiststationiin tutustumiseen. Oli varsin helpottavaa päästä kävelemään ilman painavaa rinkkaa. Kanjonin kohdalla ilmeisesti lämmin päivä oli saanut pari nuorehkoa mieshenkilöä riisuutumaan ilkosilleen ja poseeraamaan kameralle. Abisko Turiststationilla lähettelimme viestejä seuraavan päivän hakupaikasta bussikuskille ja matkanjohtajille. Jotkut ostivat matkamuistoja, toiset tyytyivät syömään jäätelöä.
Lauantai 27.8., Abisko – Kiiruna – Haaparanta – Oulu
Odottelimme sadetta aamuksi, mutta vielä herätessämme ei satanut. Saimme siis kasata teltat ja pakata rinkat vielä kuivahkon sään aikana. Sade alkoi kävellessämme kohti Abisko Östran bussipysäkkiä. Odottelimme bussia sisätiloissa, jolloin paikalle ilmestyi myös toinen ryhmä. Selvisi, että he olivat telttailleet yön vain parin sadan metrin päässä meistä! Yllätykseksemme bussi ilmestyi paikalle n. 25 min aikataulua edellä, eikä kukaan ollut vielä sateessa pysäkillä päivystämässä.
Kiirunassa saimme saunoa. Saunomiseen oli hyvin aikaa, kun olimme myös Kiirunassa selvästi aikataulussa mainittua aikaisemmin. Sekös meille sopi. Hotellin saunan ikkunasta pystyi seuraamaan junaliikennettä kaivoksen ratapihalla. Saunan jälkeen söimme vatsamme täyteen maittavaa lounasta. Eipä silti, nälkä yllätti jälleen Haaparantaa lähestyttäessä. Osa porukasta hyökkäsi tien toisella puolella olevaan MAX-ketjun ravintolaan, osa tyytyi Ikean tarjontaan. Itse kävin vielä rasvareissun henkeen hakemassa viereisestä kaupasta paketillisen Norrgottia.
Matka kohti Oulua saattoi alkaa. Takana oli ikimuistoinen viikko mielenkiintoisten ihmisten kanssa. Milloinkas se seuraava SOOPAn vaellusreissu olikaan?
Be First to Comment