Loppuvuosi 2016 oli valtavan kiireistä aikaa. Rauhoittumiselle ja lepäämiselle ei juuri jäänyt sijaa. Nopeassa tahdissa aloitettu opinnäytetyöprosessi ja muut samanaikaiset opintojaksot aiheuttivat melkoisen kuormituksen. Vuodenvaihteen jälkeisen harjoittelun olisi mielellään aloittanut voimaantuneena ja innosta uhkuen, mutta aivan niin ei selvästi käynyt. Väsymys on leimannut tammikuuta tänä vuonna vahvasti.
Vaikka on selvää, että kouluympäristön vilske väsyttää alkuun, en osannut odottaa aivan näin voimakkaita tunnereaktioita. Viime kevään päiväkotiharjoitteluun verrattuna tämän harjoittelujakson kolme viikkoa ovat olleet selvästi kuormittavampia. Omat muistot kouluajalta selvästi aktivoituvat ja yhdistyvät joihinkin tilanteisiin. Ilmeisesti näiden asioiden prosessointi on energiaa kuluttavaa. Ehkä helpottaisi, jos niistä voisi puhua jollekulle.
Onneksi voi käpertyä sänkyyn, olla lämpimässä ja muotoilla peiton siten, että sitä voi pitää halaten itseä vasten. Ja yrittää luovia aallokossa eteenpäin.
Be First to Comment