Loppusyksyllä tuli vielä mahdollisuus käydä Kantalahdessa viikonloppuna. Menomatkalla lämpötila pysytteli vielä kiltisti plussan puolella, mutta seuraavana päivänä tien pinta oli jo jäinen korkeimmilla kohdilla Alakurtin ja Kelloselän välillä. Alakurtti-Kelloselkä -tie oli saatu viimein päällystettyä loppuun. Kun pääsimme kauppareissun jälkeen majoittumaan motelli Gora Krestovayaan, alkoi loppuillan kestänyt sade. Kamerat saivat siis odotella tulevaa päivää. Kuluihan se ilta televisiolähetystä katsellessa ja motellin hirsiseinää tutkiessa. Aamulla ajelimme Umbaan johtavaa tietä tovin eteenpäin. Tien vieressä oli pysähdyspaikka, josta pienen kiipeilyn jälkeen pääsi hyvälle näköalapaikalle. Siinä se oli, Vienanmeri (Белое море).
Asiaankuuluvasti piti toki myös käydä rautatieasemalla. Siellä sattuikin olemaan Murmanskiin lähdössä ollut juna. Ratapihalla olleissa tavaravaunuissa näkyi pääasiassa kaivosteollisuuden tuotteita ja kivihiiltä.
Paluumatkalla pyshädyimme taas saman Верхний Верман -järven rannalla kuin viimeksi Kirovskin reissulla. Nyt tuntureilla oli jo selvä lumipeite.
Piipahdimme myös Alakurtin kylällä. Ajoimme ensin suomalaisten rakentamaan Alakurtin sotilaskylään, josta vähitellen palailimme rajalle johtavalle tielle.
Be First to Comment